Kuulumisia 2011
Kiitos Rhea...
4.1.Ei ennakkoon voi tietää milloin tulee aika luopua. Rakas Rellu, meillä oli aikaa hitsautua yhteen, olla me, vaikka aika, jonka sait viettää täällä olikin aivan liian lyhyt. Sinä, ”maailman vahvin narttu” olit ainutlaatuinen ystävä, jollaisia ei ihmisen elämään mahdu kuin yksi. Kiitos yhteisistä hienoista hetkistä... 31.1.2007 – 4.1.2011 Mun Rellu!!
2010
15.11 Sasarnon pennut ovat olleet nyt maailmalla jo kolmisen viikkoa. Olen edelleen, kuten jo aiemminkin olen kirjoittanut todella tyytyväinen pentujen uusiin koteihin ja omistajaihmisiin. Mieltä lämmittää, kun miltei joka päivä joku muistaa viestein ja sähköpostein…ainakin näin alkuun on siis tullut mukavasti päivitystä kakaroiden edesottamuksista ja sopeutumisesta. Sähköpostirinkikin on nyt polkaistu käyntiin...
Kaikki ovat olleet ainakin toistaiseksi pentuunsa kovin tyytyväisiä, katsotaanpa sitten kuka mitäkin mieltä on, kun aletaan oikein tositoimiin näiden hunnien kanssa ;)
Meille itsellemme jäi narttupentu Ariana alias Isku. Iskutyttönen on varsin reipas seisojanalku, joka ei tunnu pelkäävän eikä sen kummemmin ihmettelevän mitään uusia asioita. Yhtään asiaa ei vielä ole tullut vastaan, joka olisi hämmentänyt Iskun mieltä, ei isot eikä Todella Isot äänet tai muuten yllättäen eteen tulevat asiat. Samaa olen kuullut muistakin AR-pennuista. Tuntuu olevan palikat kohdallaan pikkukoirilla. Pädi muun muassa nukkuu rakennustyömaalla samassa tilassa jossa isäntänsä paukuttaa paineilmanaulainta.
Viikko sitten meillä oli pienimuotoinen ex-temporetapaaminen, jossa peräti viisi sisarusta pääsi temmeltämään pellolle meidän ihmisten paistellessa makkaraa ja keitellessä nokipannukahveja.
Oli hauskaa nähdä miten porukalla juttu luisti ja kuinka pennut nauttivat toistensa seurasta. Yksi kakaroista pulahti uimaankin ennen kuin ehdittiin keskeyttämään touhu, ja kaikki muut olivat tietysti menossa perässä. Kyllä pienellä koiralla paleli sen jälkeen pitkään, vaikka se heti pääsikin vilttikääröön ja syliin lämmittelemään.
Rellu on palautunut mainiosti mamma-ajastaan. Olen liikuttanut Rellua paljon, sekä aivan peruslenkeillä, että hiekkamontulla. Pariin otteeseen olemme käyneet myös fasaaneita jahtaamassa. On todella ilo olla Rellun kanssa jälleen miltei tositoimissa, kun koko pohjoisen metsästysaika meni pentulaatikolla. Rhean varmuus ja rauhallisuus oikein korostuu nyt, kun olen ”joutunut” vallan menemään hyökyaalto Briian kanssa…
Arnolta otettiin pari viikkoa sitten verinäyte vWd testausta varten (parempi myöhään kuin ei…) testin tulos oli negatiivinen, kuten odottelinkin, joten nyt ovat sitten kaikki pennut automaattisesti vWd vapaita.
Iskusta kirjoittelen enemmän ja kuvien kera, kunhan saan Iskulle tehtyä oman sivun koiramme osioon.
Päivitän myös mahdollisimman pian pentusivulle ajankohtaista asiaa…
5.10. Syksy on kulunut kuin siivillä...onneksi sitä on vielä jäljelläkin, vuoden parasta aikaa. 
Vajaan kuukauden aikana on Sasarnon poppoo ehtinyt kokea kaikenlaista, hienoja hetkiä metsällä, pohjanoteeraus junkkarissa (Eija ja Priva), pentujen kasvua ja kehitystä on ihmetelty, sekä on tutusteltu hienoihin uusiin ihmisiin -tulevia Sasarnon kakaroiden isäntiä ja emäntiä :) Odottakaapas vain, kun pääsemme porukalla pentutapaamisiin, erikoisnäyttelyyn ja seuraavana syksynä Junkkariin, ja vielä tositoimiin metsälle! Oikein innolla odotan noita yhteisiä tapahtumia. Pennut ovat menossa arvioni mukaan erittäin mukaviin metsästäviin koteihin, eikä kukaan ole ainakaan vielä tyrmännyt koe, -ja näyttelykäyntejäkään. Lupaavaa...
Haluamme, oikeastaan vaadimme, että kaikki jotka pentunsa meiltä ottavat, käyttävät ne myös lonkkakuvauksissa kunhan se aika tulee. Jokainen terveystulos (mm.lonkat) karkeakakarvaisilla saksanseisojilla ovat erittäin tärkeitä, vaikka rotumme onkin pääosin terve ja erittäin elinvoimainen!! Metsästyskäytössä vain tahtoo korostua oikeanlaisen ja terveen rakenteen merkitys.
Metsästyskautemme Kemijärvellä alkoi siis 20.9. jolloin olimme jo muutaman päivän ennkkoon tehneet "tiedusteluja" pelipaikoilla... Olin lupautunut koetoimitsijaksi kaksipäiväiseen kokeeseen Kemijärvellä juuri aloituksen aikaan, joten, kun Junkkariinkin piti Privan kanssa ennättää ei minulle jäänyt kuin kaksi päivää aikaa olla metsällä. Taistohan ei kulumallakaan lähde Kemijärveltä metsästysaikana, joten niinpä hän jäikin Samin kanssa viettämään laatuaikaa (koirat mukaanlukien), kun minä Jennin ja Privan kanssa suuntasin kohti pohjanmaan lakeuksia... Kuten jo aiemmin mainitsin, ei Junkkarista jäänyt käteen muuta kuin "osanottotodistus" (osallistumistodistus)... ja aivan huikaisevan hauskoja hetkiä kodalla ja siellä sun täällä tuttuihin törmäillessä ;) Olinpahan taas kokemusta rikkaampana, kun kotia kohti ajelin. Niin, ja sunnuntaipäivä Junkkarissa uroskehässä, jossa Anitan ja Pasin kanssa olin, oli mielenkiintoinen. Muutamia aivan mahtavan oloisia uroksia tuli nähtyä, sekä koko joukko lisäksi hyviä uroksia. Ei jäänyt ensimmäisestäkään nuoresta uroksesta huonoa kuvaa mieleen, ja samaa sanoi tuomari-Anitakin, että tasaista sakkia olivat! Hienoa, lupaavaa!
Taisto on nyt siis ollut metsällä kolme viikkoa Duvan, Arnon ja Sannin kanssa, mukana ovat olleet vaihtelevia aikoja myös Eetu ja Heidi sekä Vilma ja Jere, eli meidän jälkikasvu tyttö- ja poikaystävineen... mahtavaa että nuoriso haluaa kulkea isänsä jalanjälkiä ja ovat innokkaita metsästäjiä! ...sekä mukana menossa ovat olleet myös Jenni ja Sami ja Sanna, kavereita joiden kanssa aika ei käy pitkäksi...Pakastimeen on luvassa kaikkia muita metsäkanalintuja paitsi riekkoja, jotka ovat rauhoitettu Kemijärvellä, kuten kai muuallakin metsälapissa. Taisto on tällä hetkellä ajelemassa kotia kohti jossain päin suomea... alkoi jo poltella pentukuume, kun on itselleen ottamassa tästä omasta pentueesta nartun... minullahan olisi vankka käsitys jo mikä meille kotiin jäisi mutta ei taida paljon meikäläisen sana painaa valinnassa, kun isäntä on itselleen koiraa valitsemassa, tai tiedä sitten...
Toivoisin, tai siis elättelen toivoa, että voisin startata itse kohti pohjoista nyt, kun kotiin on tulossa lisää koirienhoitajia... saapa nähdä pääsenkö käymään metsällä vielä, pakkohan se on päästä ;)... kuulumisiin taas kun ilmenee uutta kerrottavaa. Ryhdyn pesemään nyt lattioita, joita nuo pienet paskavarpaat linttaavat oikein urakalla.
12.9. Pakko tulla mainitsemaan tänne, kun tuossa aiemmassa tekstissä kuvia lupailin, että menee vielä varmaankin huomiseen kuvien laitto. Eetu lähti reissuun ja oli tietysti ottanut kameran mukaansa...
Pennut kasvavat aivan silmissä. Ensimmäiset haparoivat askelluksetkin on jo nähty julmetun mekastuksen säestämänä. Pikku Bad (työnimeltään) "haukahteli" ja "tepasteli" pitkin laatikkoa tänä aamuna!
10.9. Pikakuulumisia pentuhuoneesta ennen kuin singahdan metsälle ;) Pohjoiseen en toki vielä lähde vaan aloitus hoituu aivan tässä kotikulmilla.
Pennut voivat hyvin, Rellulla riittää maitoa vaikka ja kuinka. Syntymäpainot olivat pennuilla 374 g ja 488 g väliltä. Yli neljänsadan gramman painoisia pentuja oli 9 ja vain kolme "jäi" kolmeensataan ja reilusti päälle. Melkoinen lasti oli Rellulla kannettavana, kun keskipaino kakaroilla oli n. 430 g. Nyt tai siis eilen punnitsin muutaman pennun ja joku painoi jo yli 700 g. Rellu viettää aikansa hyvin tiiviisti pentulaatikossa eikä oikeastaan malta käydä kuin pikapissalla ulkona. Pennut ovat hyvin rauhallisia, nukkuvat ja syövät kuten kuuluukin, joskus olen kuulevinani tyytyväien tuhinan keskeltä pienen pieniä haukahduksia, sellaisia yritelmiä :) Hassun ja hauskan kuuloista, liekö tuossa pentukasassa joku joka koittaa jo kyynärpäätaktiikkaa maitobaarilla paremmat edut saavuttaakseen... Laittelen huomenissa pari kuvaakin päiväkirjaan. Nyt lähden Privan kanssa metsoja jaakailemaan.
2.9. Pentuhuoneessa on vietetty aikaa jo jonkin verran, olen pari yötä nukkunutkin täällä ja kovin levottomia ovat yöt olleet. Rellu on petaillut laatikkonsa uuteen uskoon, nyt se on hyvä, kun kaikki peitteet ja pehmusteet ovat poissa tieltä... tuo kuva on varmaankin aivan viime hetken kuvia Rellusta "kokonaisena" tuntuma on sellainen, että ensi yönä voisi vaikka alkaa tapahtua... tai sitten ei, saapa nähdä. Ruoka ei ole enää kelvannut ja katras on hiljentynyt mahassa odottelemaan ulospääsyä. Rellun olo on melko tukalan näköinen mutta silti mamma ottaa tilanteen tooosi rauhallisesti. Eli odotellaan edelleen :)
26.8. Arnon kanssa käväisin eilen vesityökokeissa Eräjärvellä...Molemmista osioista tuli täydet pisteet, joten on mukavaa lähteä tavoittelemaan tälle syksylle sitä viimeistä voi1 tulosta, kun nuo "helpot" pisteet ovat kasassa. Hyvä Arno! Tuolla yläkuvassa, sivun alussa Arno tähyilee Kemijärvellä josko olisi jotain siivekkäitä näkyvissä tai hajuilla.
Täällä kotosalla olemme käyneet sorsastamassa muutaman kerran. Taisto on ollut Duvan kanssa, minä Briian kanssa, muutamia sorsia on noilta parilta reissulta saatu reppuun. Vilma ja Jere olivat aloitusviikonlopun keskisuomessa, Arnon ja Sannin ollessa heillä vahvistuksina ;) Kaikki ovat Rellua lukuunottamatta siis päässeet jo tekemisen makuun tälle alkavalle syksylle. Kovasti silti odotellaan syyskuuta ja Kemijärven maisemia..
Rellu-mamma kasvaa ja pyöristyy. Varsin muhkealta näyttää jo nyt, ja pari iltaa sitten tunsin "miljoonan" pienen käpälän potkujakin :) Mahdottoman reipas ja hyväkuntoinen tuntuu Rellu koostaan huolimatta olevan, ruokakin maistuu vielä erinomaisesti. Yhdeksän päivän kuluttua on laskettu aika eli joitakin päiviä kun tuo vielä muksuja sisällään pitäisi, niin hyvä niin...kohta alkaa meilläkin melkoinen ralli, huoh... Od
otellaan, odotellaan.
2.8. Olin jo melkoisen varma Rellun tiinehtymisestä mutta ultrahan sen sitten varmisti :) mahtava homma vauvoja on tulossa ja heti monta... noh toivottavasti ei sentään mitään älytöntä määrää, pelko puserossa, kun on tuo Rellu itsekin aika suuresta katraasta, 15 kakaraa... Olen mahdottoman tyytyväinen nyt vallitsevaan tilanteeseen, on hienoa, että Rellulle on pennut tulossa, sillä tulevat pennun ottajat ovat mielestäni valmistautuneet ja orientoituneet tulevaan aivan täysillä. Mikäli niitä kakaroita sitten ilmaantuukin "sikapaljon" niin otan kyllä mielelläni vastaan varauksia enemmänkin, mene ja tiedä montako sieltä sitten tulee mutta se ultra kyllä kertoi usean olevan tulossa... :) Että mikäli olet sitä metsäkaveria ja aktiivikoiraa vailla niin otapa yhteyttä. Päivittelen Rellu-mamman kuulumisia tänne aina kun jotain uutta ilmenee, vaikkapa kuvien muodossa... Niin ja sitten siihen pentuveikkaukseen, kaveri ja tuttavaporukka on ahkerasti veikannut määrää, mitenhän lie kirjoitelkaapa vaikka vieraskirjaan arvioitanne, myöhemmin laittelen sitten sellaisia "valas-Rellu-kuviakin" kunhan tuo niihin mittoihin yltää..
4.7. Arno astui Rellun eilen iltasella kotipuutarhassamme varsin miehekkäästi ja oma-aloitteisesti. Emme sekaantuneet tapahtumien kulkuun missään vaiheessa, ainoastaan seurailimme tilanteen kehittymistä terassilta. Homma näytti sujuvan kuin tanssi, ja nyt odotetaan asioiden kypsymistä oikeaan suuntaan. Kakaroita odotellaan syyskuun alkuun, mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.
16.6 Duva sai täydet 5 avoimenluokan vesitöistä. Suoritus oli suoraviivainen ja innokas. Arno lähti omaan suoritukseensa innolla, ja sai, kuinka ollakaan heti pian vainun telkkäpoikueesta... Arnon suoritus meni siis heti alkuunsa saksalaistyyliseksi haukkumalla ajoksi... Taisto keskeytti suorituksen.
9.6. Privan ja Rellun kanssa korkattiin koekausi vesitöillä viime maanantaina. Rellun vesityö ei mennyt ihan oppikirjan mukaan, aina ennen on avoin luokka suoritettu täysin pistein vaan kuinka kävikään nyt? Noh, Rellu tuli linnun kanssa ollen jo aivan luovutusetäisyydellä, kun jostain ihmeen syystä lintu tippui suusta, sitten vielä turkin ravistus ja sen jälkeen muistui mieleen mitä oltiin tekemässä, lintu suuhun takaisin ja luovutus istuen, aivan kuin mitään ei tuossa välillä olisi tapahtunutkaan, hohhoijaa... tuumi tuomarikin, että se jo näytti ihan täydelliseltä...noo, käydään uusiksi eihän siinä kummempaa..
Priva suoritti avoimen ja nuorten luokan vesityöt samassa kokeessa. Privan suorituksissa ei ollut moittimista muuten, kuin avoimen ohjattavuus oli hieman kehnoa. Erittäin sitkeän etsimisen jälkeen lintu löytyi ja palautui moitteettomasti käteen saakka, täydet siis avoimesta. Nuo-luokassa tuli myös täydet, luovutuksessa neiti istui ensin sen verran kauas, etten millään olisi yltänyt ottaamaan lintua, joten oli vielä pyydettävä Privaa metri lähemmäksi istumaan...no katsoi mua ja siirtyi mun jalkojen päälle istumaan, että varmasti ylsin ottamaan luovutuksen, lintu pysyy Privalla varmasti ja kauniisti suussa vaikka tuollaisia "ylimääräisiä" siirtymisiä täytyy tehdä ;) Hyvä alku Privan koekauteen!
Parisen viikkoa sitten kävin Ruotsissa ihmettelemässä sikäläistä erkkarimeininkiä. Ihan ilman koiraa oli oikein mukavaa ja leppoisaa tutustua naapureihin ja heidän koiriinsa. Karkeakarvaisia saksanseisojia esitettiin vähän, vain 19, kun niitä luettelossakin oli vain 21, eli otanta niistä ei ollut suuren suuri. Huolimatta vähäisestä määrästä sain tehtyä joitakin mielenkiintoisia havaintoja koirista. Matkaseura teki reissusta hulvattoman hauskan, kiitos vielä Eija, Kirsi ja Milla, sekä se ainoa ja ehdottoman komea miespuolinen!! Seuraavaksi sitten sinne euroopan koekentille, vai mitenhän se oli?!?
10.5. "Privan" lonkkalausunto tuli tänään. A/A.
6.4. Briia, pikkarainen kävi 5.4. Lappeenrannassa esittäytymässä junioriluokassa... ensimmäistä kertaa.
Liekö kulkee Duva siskonsa tassunjälkiä, kun ensimmäisellä näyttelykäynnillä sai sertin ja oli vieläpä rotunsa paras. Kaunishan Briia on mutta emme silti tuollaista menestystä näyttelystä odottaneet:
JUN ERI, JUK1, ROP! Nyt pääsee sitten tekemään kesällä AVO-luokankin vesityöt, kun on näyttelytulos :)
Ensi maanantaina Briia menee lonkkakuvaukseen, joten jännitystä on ilmassa.
Rellun juoksua ei kuulu, saapa nähdä siirtyykö astutus marraskuun juoksuun... kovin pitkälle ei enää odotella sillä pennut ja syksyn metsästyskausi eivät ole hyvä yhdistelmä ;)
23.3. Rellu osallistui viime viikonloppuna Tampereen KV-näyttelyyn. Rhea on aiemmin käynyt kerran JUN ja NUO luokissa näyttelyssä. Nyt oli osallistumisoikeus käyttöluokkaan ja sieltä tuli erinomainen arvosana,
eli KÄY ERI, KÄK 1.
10.3. Kävimme helmikuun viimeisen viikon Kilpisjärvellä. Reissussa oli mukana Taisto, Vilma, Jere ja minä. Koirista Sanni jäi Mikalle hoitoon, joten karkkarit pääsivät keskenään pitämään pakkasta ja "nautiskelemaan" arktisista oloista. Koko viikolla ei ollut asiaa juoksuttaa koiria, pakkasta oli 38...25 astetta. No, yhtenä päivänä taisi tipahtaa -15 mutta tuuli oli kylälläkin 16 metriä sekunnissa, joten tunturiin ei todellakaan ollut asiaa. Yhtenä päivänä ulkoilutimme itseämme kelkkaillen lähes kolmenkymmenen asteen pakkasessa. Riekkoja ja riekon jotoksia näkyi laaksopaikoilla koivikoissa jonkin verran. Se siis siitä lomasta, söimme toki hyvin ja ihailimme maisemia, ja kun kotiinlähdön aika koitti alkoi pakkanenkin lauhtua.
8.2. Koekäyntejä, pentusuunnitelmia ja muita kuulumisia
Kuluneen koekauden tuloksia:
Sanni ja Vilma AVO 1
Duva ja Taisto NUO 1 (junkkari)
Arno ja Taisto 2 x VOI 1
Briia ja Eija NUO 1
Rhea ja Eija 3 x AVO 2
Sannin, Duvan ja Briian ykköset ovat yhden koekäynnin tulosta. Arnon ja Rhean tulokset ovat neljän koekäynnin saldoa.
Suunnitelmissa on Sasarnon kakaroita!
Olemme päättäneet astuttaa Rhean. Urosvalintamme oli helppo, valitsimme uroksen joka on meille yhtä tuttu, kuin omat taskumme, Arnon.
Tärkeimpänä kriiteerinä pidimme luonnetta ja terveyttä. Metsästysominaisuuksia unohtamatta. Minkään sortin kaheli tai pullistelija ei olisi mahtunut kriteereihimme. Arno onkin luonteeltaan kaikin puolin hyväntahtoinen ja leppoisa, joskin hieman omapäinen. Rhea on luonteeltaan itsevarma ja rauhallinen.
Molemmat koirat ovat osoittaneet hyvät metsästysominaisuutensa niin metsällä kulkiessamme, kuin KAER-koetuloksillaan. Tulevista pennuista kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan Relluun ja Arnoon! Molemmat koirat ovat perusterveitä ja vahvarakenteisia koiria.
Toivomme yhdistelmän tuovan riistaintoisia ja hyvin liikkuvia koiria, jotka ovat luonteeltaan tasapainoisia ja vahvoja. Suunnitelmasta tietoa myös pentuja sivulla.
Briia, uusin tulokkaamme on jo vuoden ikäinen
"hulttiokakara". Briia tuli meille 2009 keväällä.
Duvalla ja Briialla on sama isä eli Saksalainen
Uri vom Liether-Moor. Briia on jo näyttänyt mistä pesee...nuori neiti saavutti NUO 1 tuloksen vain kymmenen kuukauden ikäisenä marraskuussa peltokokeessa. Briian esittely tulossa sivuille tuota pikaa.
